Koko viime vuosi Mikkelissä vietettiin Kulttuurin unelmavuotta. Unelmavuoden tapahtumiin osallistui yli 33 000 ihmistä. Tapahtumia järjestettiin yli 150 ja niitä oli toteuttamassa jopa 270 eri kulttuuri- ja taidealan toimijaa, ammattilaisista harrastajiin. Kulttuurin unelmavuoden toteutti Mikkelin kaupunki Etelä-Savon maakuntaliiton ja Euroopan unionin aluekehitysrahaston tuella. Viime vuoden aikana elettiin siis todeksi monen monta kulttuuriunelmaa, mutta on meidän tehtävämme tehdä jokaisesta vuodesta kulttuurin unelmavuosi. Se tapahtuu käyttämällä paikallisia kulttuuripalveluita, osallistumalla tapahtumiin, tukemalla taidetta, harrastamalla ja innostumalla. Vain siten voimme ylläpitää tätä rikasta kulttuuritarjontaa omassa kotikaupungissamme.
Osana teemavuotta käynnistettiin Mikkelin kaupungille myös kulttuuriohjelman laatiminen. Ohjelman aineistoa kerättiin joulukuussa työpajoissa, joihin oli kutsuttu taiteen ammattilaisia, ammatinharjoittajia, luovan alan yrittäjiä, harrastajia, yhdistyksiä, sivistyksen ja hyvinvoinnin palvelualueen viranhaltijoita. Keskeinen viesti niistä työpajoista oli se, että tarvitaan yhteisiä tiloja taiteelle. Alueelta puuttuu yhteinen monitoimitila, joka toisi eri taiteenaloja yhteen. Näissä keskusteluissa nähtiin, että kaupungin rooli on tarjota laadukasta matalan kynnyksen kulttuuritarjontaa edullisesti ja herätellä kiinnostusta, mahdollistaa asioita. Kulttuuriohjelman toimenpiteiden toivottiin olevan sellaisia, että kulttuurintekijöillä ja taiteilijoilla olisi Mikkelissä paremmin tilaa ja taloudellisia mahdollisuuksia toimia. Todella paljon korostettiin yhdessä tekemistä ja yhteistyötä, jotta kulttuuritarjonta olisi laajaa ja monisäikeistä. Kulttuuriohjelma itsessään on vielä työn alla, mutta jo tuon työpaja-aineiston perusteella ollaan nyt tänään aivan asian ytimessä.
On suuri ilo olla avaamassa uudistunutta kulttuuritalo Sotkua, joka on taiteen tekemisen, kokemisen ja taidekasvatuksen tila. Se on kulttuuritoiminnan ja kulttuuritapahtumien keskittymä. Se on juuri sellaista toimintaa, jota kulttuuriohjelman työpajoissa peräänkuulutettiin.
Törmäsin vastikään eräällä luennolla vertailuun, jossa kuvattiin tekoälyn ja ihmisen keskeisiä eroja. Kone voi entistä sujuvammin ja jopa ihmistä täydellisemmin suorittaa tehtäviä, joissa tarvitaan suurten tietomäärien käsittelyä, ratkaisuja kompleksisiin ongelmiin, loogista päättelykykyä, tiedolla johtamista, tehokkuutta, tarkkuutta ja väsymättömyyttä. Ihminen puolestaan on voittamaton tehtävissä, jotka edellyttävät tulevaisuus- ja muutoskuntoisuutta, itsetuntemusta ja itsereflektiota, tunneälyä ja empatiaa, vuorovaikutustaitoja, uteliaisuutta, kriittistä ajattelua ja innostusta.
Luennoitsija ihmetteli, missä tällaisia taitoja enää opetetaan? En malttanut olla siinä kohtaa sanomatta, että lähes kaikissa taito- ja taideaineissa! Ne tarjoavat tilaisuuksia myös erilaisten tunteiden kokemiseen ja tunnetaitojen harjoitteluun. Taideaineet niin peruskoulussa, lukiossa kuin taiteen perusopetuksessa, vapaassa sivistystyössä kehittävät juuri niitä taitoja, joita ihmisenä oleminen meiltä edellyttää. Toistan: itsetuntemusta ja -reflektiota, tunneälyä ja empatiaa, vuorovaikutustataitoja, uteliaisuutta, kriittistä ajattelua ja innostusta. Nämä ovat taitoja, joita mikään teknologia tai tekoäly ei koskaan tule korvaamaan! Ihmisenä olemisen taitoja.
Kasvatustieteiden professori Antti Juvonen Itä-Suomen yliopistosta korostaa taideaineiden vaikutusta hyvinvointiin. Niiden tuottama hyvinvointi perustuu pitkälti käsillä tekemiseen, oman kehon hallintaan, omien tunteiden purkamiseen esimerkiksi musiikin, kuvien, äänten tai liikkumisen kautta. Ne tuottavat sisäistä motivaatiota, onnistumisen tuntemuksia. Tämän me kaikki, jotka olemme olleet kulttuuriharrastusten parissa, pystymme varmasti allekirjoittamaan.
Taiteen ja kulttuurin harrastamisen on todettu edistävän kansalaisten osallistumista ja kansalaistoimintaa. Taide- ja kulttuuritoimintaan osallistuvat ovat aktiivisempia yhteisön toiminnassa, se näkyy vapaaehtoistyössä, äänestämisessä ja yleensäkin osallistumisessa. Eli sen lisäksi, että taiteen harrastaminen kannattaa yksilötasolla, se kannattaa myös yhteiskunnan näkökulmasta. Eli kulttuuri kannattaa aina!
Menestystä kulttuuritalo Sotkulle.