”Se, että haluat kuolla, ei kuulu nuoruuteen.”

Tähän Esedun vaalisohvalla Mikkelissä kuultuun lauseeseen tiivistyy paljon sitä huolta ja turhautumista, joka oli kuultavissa nuorten, ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden omin sanoin kertomana. Istuin vakavana kuuntelemassa. Kahden teinin äitinä tuntui, että sydän repeää.

Eri tutkimusten mukaan noin 20–25 prosenttia nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä ja ne ovat koululaisten ja nuorten aikuisten tavallisimpia terveysongelmia. Kasvaneen kysynnän ja henkilöstön saatavuusongelmien vuoksi meillä on käsissä nuorten mielenterveyskriisi, jonka ratkaiseminen edellyttää monia toimia. Pitää parantaa matalan kynnyksen keskusteluavun saatavuutta ja lisätä erilaisten psykososiaalisten menetelmien tarjontaa. Vaikka ennalta ehkäisy nousee suurimpaan rooliin, olennaista on varmistaa myös hoitopolut ja riittävä tuki kuntoutumisessa. Ketään ei saa jättää heitteille.

Hoitojärjestelmässä on lasten ja nuorten kohdalla vakava valuvika. Perustasolta puuttuvat lähes kokonaan rakenteet lasten kehityksellisten ja psyykkisten häiriöiden hoitoon. Erikoissairaanhoito ja koulut eivät voi yksin vastata nuorten ongelmiin. Tarvitaan selkeästi määritetty vastuu perusterveydenhuollolle lasten ja nuorten kehityksellisten ja psyykkisten häiriöiden hoidosta.

Puheenvuoroissa kävi hyvin ilmi myös päihdeongelmien kytkeytyminen tähän samaan vyyhtiin. Kun nuori (tai aikuinen) ei saa apua, on riski ryhtyä lääkitsemään pahaa oloa päihteillä. Monimutkaiseen ongelmaan ei tässäkään ole yksinkertaista ratkaisua. Kaikilla ei ole perheen tukea, vaan päinvastoin perheessä saattaa olla haasteita myös aikuisilla. Minä näen tässä ylisukupolvisessa huono-osaisiuuden kasautumisessa yhteyden 90-luvun laman leikkauksiin. Ei tehdä samoja virheitä uudelleen.

Tulevaisuuden suunta valitaan 2.4.2023 vaaleissa.