Kreikan sanat demos ja kratos tarkoittavat kansaa ja valtaa, yhdessä kansanvaltaa. Kansanvallassa valta kuuluu kansalle eli niille, joita sillä vallalla johdetaan. Vahvojen johtajien perään usein kysellään ennen vaaleja vaalikonekysymyksissä – ikään kuin hankaliin kysymyksiin olisi olemassa yksi oikea ratkaisu ja siksi vahva johtaja on parempi kuin eri kannoista muodostettu kompromissi.
Demokratian rajoittaminen voi tapahtua, ja usein tapahtuukin, vaivihkaa, pienin askelin. Siksi meidän pitää olla entistä enemmän hereillä asian kanssa. Keskeinen keino puolustaa demokratiaa on vaalia koulutusta sekä vapaata ja riippumatonta tiedonjakamista, mediaa.
Systemaattinen disinformaation määrä somessa kasvaa jatkuvasti, ja on entistä vaikeampaa ymmärtää ja erottaa mikä on totta ja mikä ei. Mikä on luotettava lähde? Luottamuksen heikentyminen yhteiskunnan eri instituutioihin (muun muassa julkisen hallinnon päätöksentekoon, sote-järjestelmään, mediaan) on vakava uhka demokratialle, eikä sen heijastusvaikutuksia muualle yhteiskuntaan ole täysin tunnustettu ja tunnistettu.
Hanna Kuuselan kirja Syytös on painokas puheenvuoro demokratian puolesta. Vaikka kirjan tapahtumien viitekehys on yliopistomaailma ja sen hallinto, on viesti selkeä myös laajemmin yhteiskunnassa: demokratiaa ei voi koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Eikä demokratia koskaan ole valmis vaan sitä pitää puolustaa yhä uudelleen ja uudelleen. Kun valtaa keskitetään ja siirretään pois vaaleihin perustuvalta järjestelmältä, ovat tulokset kylmää kyytiä. Varoittavana esimerkkinä tilanne valtameren toisella puolella Trumpin Amerikassa, tai lähempänä esimerkiksi Unkarin nykyhallinto.
Kuusela kuvaa kirjassaan tapauskertomuksen kautta, kuinka haluttomuus olla hankala antaakin kuin vahingossa tilaa koko demokratian ajatuksen rapautumiselle.
Koska olen yhä enemmän tullut allergiseksi politikoinnille ja erityisesti populismille, haluaisin mieluusti hoitaa asiat mahdollisimman pitkälle yhdessä sopien. Ajattelen, että vaatii enemmän kyvykkyyttä löytää yhteinen näkemys kuin kategorisesti vastustaa kaikkea.
Minulle Kuuselan kirja oli tarpeellinen muistutus siitä, että demokratia ei aina ole siistiä tai helppoa. Sisäänrakennettuna siinä on riitasoinnut ja ”sotkuisuus”. Politiikkaan sisäänrakennettu ideologioiden kamppailu kuuluu lajiin, ja moniäänisyys on osoitus toimivasta demokratiasta.
Haastamista siis tarvitaan, mutta vaatii herkkyyttä tunnistaa, mikä on haastajan pyrkimys. Jos se on oma etu tai toisen vahingoittaminen, ei olla demokratian asialla suurista julistuksista huolimatta – silloin asialla on populisti. Populisti ei halua löytää ratkaisua, vaan kääntää keskustelun itseensä, tai pois varsinaisesta asiasta. Populisti myös rikkoo demokratiaa lietsomalla epäluottamusta politiikkaan ylipäätään. Ajan poleeminen henki on sille otollinen, ja siksi toivon viisautta ja medianlukutaitoa kansalaisilta poliittista keskustelua seuratessaan.
Moniäänisyys on demokratian ydin. Demokratia itsessään on vaalimisen arvoinen.
