Olen teemakseni hyvinvointialuevaaleihin nostanut luottamuksen palauttamisen sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tämä ei ole mikään vähäpätöinen asia tai juhlapuhetta, vaan sillä on merkittävä vaikutus sotepalveluiden vaikuttavuuteen. Vain vähän terveydenhuoltojärjestelmään luottavien osuus on nelinkertaistunut 4 prosentista 17 prosenttiin vuosina 2021–2024. Luottamus laski kaikissa väestöryhmissä, mutta erityisen jyrkästi pienituloisilla ja yksinasuvilla.
Tämä todetaan väestötieteen tohtori Aapo Hiilamon analyysissä, jossa aineistona on käytetty Tilastokeskuksen keräämän Kansalaispulssi-kyselyn tuloksia vuosilta 2021–2024. Leikkaukset terveydenhuollon rahoituksesta ja esimerkiksi hoitotakuun pidentäminen voivat heikentää edelleen luottamusta julkisiin palveluihin.
Luottamuksen lasku sotejärjestelmään voi johtua palvelujen heikentymisen ohella vallitsevasta kriisipuheesta. Mutta myös terveydenhuoltojärjestelmän muutokset vaikuttavat, sillä luottamus on heikentynyt eniten väestöryhmissä, jotka käyttävät paljon palveluja. Palvelujen heikentymisestä kertoo sekin, että tilastojen mukaan yhä useampi jää ilman hoitoa pitkien jonojen vuoksi. Eloisassa onneksi hoitojonot ovat valtakunnallisesti vertailtuna lyhyimmät, mutta asiakasmaksuja hyvinvointialue joutui merkittävästi nostamaan, koska valtion rahoitus ei jättänyt vaihtoehtoja.
Eloisa on onnistunut monilla mittareilla (hoitojonojen lyhyys, työtyytyväisyys, rekrytointi, talouden tasapainotus) kansallisesti vertailtuna jopa erinomaisen hyvin, mutta sotepalvelujen tulevaisuudenkuva luo epävarmuutta. Alueen asukkaiden luottamusta sosiaali- ja terveyspalveluihin tulee vahvistaa. Parhaiten luottamusta rakennetaan varmistamalla, että hoitoon pääsee jatkossakin nopeasti ja mahdollisimman lähellä.
Jos kansalaiset luottavat terveyspalveluihin, he paitsi hakeutuvat hoitoon ajoissa, myös osallistuvat aktiivisesti oman terveytensä edistämiseen esimerkiksi noudattamalla terveydenhuollon ammattilaisten suosituksia ja rokotusohjelmia.
Luottamuksen rakentaminen on edellytys myös maakunnan tulevaisuuden osalta. Kuvitteleeko joku Savonlinnassa ihan oikeasti, että sosiaali- ja terveyspalvelujen palvelutaso paranee hyvinvointialuetta vaihtamalla? Ympärillä ei ole yhtään hyvinvointialuetta, joka pärjäisi valtakunnallisessa vertailussa Eloisaa paremmin. Irtaantumisen vaikutukset koko alueelle puolestaan olisivat katastrofaaliset. Etelä-Savon pienempien kuntien terveysasemat ovat sen jälkeen liipaisimella.
Hyvinvointialueen hajoaminen tarkoittaa myös maakunnan hajoamista. Hyvästit saadaan heittää sitten myös maakuntakohtaiselle koheesiopolitiikalle ja Etelä-Savon tarpeisiin kohdennetulle aluekehitysrahoitukselle. Uhkakuvien listaa voi jatkaa edelleen ja sen vaikutukset alueen elinvoimaan ovat peruuttamattomat. Joten nyt ei ole varaa murentaa luottamusta, vaan rakentaa sitä, entistä tiiviimmässä yhteistyössä koko hyvinvointialueen voimin.